Singlearvostelut

Tähtikaaren taa 

Näitä pitää nyt olla joka levy-yhtiöllä. Kotikielellämme tanssittavia kevyt- teknoilijoita. Totuus on arkisemmin tässäkin tapauksessa ihan iskelmä, johon on tehty tätä päivää koneiden tuella. Varmaan jo arvasittekin, etten ole erityisen ekstaasissa esityksen johdosta. Miespuolisen solistin eunukkimainen äänenkäyttö suorastaan suivaannuttaa sisuskuntaani. Niin moni hallitsee nykyisin vehkeet ja vempeleet, joilla hommat kuorrutetaan, mutta laitteet eivät lahjoita tyylitajua.

Suosikki 95, Samin siivut

Tähtikaaren taa 

Aikakone oli kotoinen vaihtoehto keskieurooppalaisille tanssipopryhmille, joita 90-luvun puolivälin jälkeen ramppasi maassa yhtä tiheästi kuin ruotsalaisia kitarabändejä 60-luvulla. Alex Ojasti oli entinen rockbillybasisti. Maki Kolehmainen puolestaan Lea Lavenin ex-kitaristi.

Taustalla alkaa soida vapauden ja villiyden maailmaan vastustamattomasti tempaiseva eurokomppi, jota kuunnellessaan nälkäinen työtönkin voi muistella juuri käyneensä laivan seisovassa pöydässä ja kävelevänsä vieraantuneena kohti diskoa firman lippis päässä.

Melekoinen masiina eli savolaisittain Aikakone onnistuu upeasti kristallisoimaan positiivisen hömpän tähän hetkeen sopivalla tavalla. Spirituaalisessa mielessä orkesteria on mahdoton lätkäistä kategoriaan rock’n’roll vaikka musiikillisesti se on usein yllättävän lähellä Leevi and The Leavingsia, jonka taas ironian takia voi spirituaalisesti liittää rokkiin. Aikakone on täysin puhdas ironiasta.

Nykyään tätä kutsutaan iskelmäksi. Perinteisestä suomalaisesta iskelmästä se eroaa soinnittelultaan jonkin verran. Mollisävellajissa tykätään hakea orkkuja kutosesta, eli A-mollissa äffästä. Jos Bob Dylan olisi tajunnut laittaa kappaleen ”All along the watchtower” taustalle kunnon eurosätkätyksen ja karsinut tekstiä ja kehitellyt jonkinlaisen b-osan, biisistä olisi voinut tulla varteenotettava tuote.

Aikakoneen musiikki kuuluu hetkeen, joka hahmottaa henkiset saavutukset nimenomaan tuotteiksi. Musiikkiesityksiä mixataan ja remixataan ja do-re-mi-fa-so-mixataan ja double-bubble-couple-Huble-yyber-aaber-club- ja pub-extendataan erilaisia kuviteltuja käyttötarkoituksia varten.

Aikakone osaa tehdä auvoista konepoppia. Soundeja hinkataan ja nättejä melodianpätkiä löytyy, ja yhtyeen jäsenet kykenevät aidon tuntuisesti olemaan uuden uljaan maailman aurinkoisia neutreja. Syntyy soiva avaruus, joka muistuttaa henkiseltä ilmapiiriltään ehkä taannoista My Little Pony-lelujen synnyttämää tarhaikäisten eskapistista kansanliikettä.

Seppo Bruun, Jukka Lidfors, Santtu Luoto, Markku Salo:
Jee jee jee – suomalaisen rockin historia,
WSOY, 1998

Tähtikaaren taa

Aikakoneen Tähtikaaren taa (RCA) on läyhäistä euroviisuilua konevaatteissa. Movetronin Romeon ja Julian tarttuvuutta ja rehtiä pophölmöilyä tulee oikeasti ikävä.

– Jukka Väänänen, Rumba 6/95 –


Matkustanut oon

Aikakoneen Matkustanut oon (BMG) on siedettävä tanssi-iskelmä, jonka kooruksesta löytyy ihka-aitoa imukykyä. Taitavan leppoisa tapaus ja vähemmän vastenmielinen kuin Suurlähettiläät. Mukana on myös säe ” tiedän että sä suu tuut” – aikamme verbaaliakrobaatikkoja!

– Jarmo Juhala, Rumba 4/96


Keltainen

On vaikea sanoa, onko Aikakone lähempänä Katri-Helenaa vai Princen balladeja. Vasta kuun lopulla kauppoihin saatava Keltainen (BMG) on hävyttömän iskelmällinen melodikko, mutta ilman niitä kaikkein ilmeisimpiä ja simppeleimpiä perinteisen iskelmän koukutuskeinoja. Biisissä on koko laatikollinen nauloja, joista iso osa tuntuu vetävän. Ei silti iske välittömästi, vaan ihastuminen vaatii useamman kuuleman. Sani laulaa itse asiassa varsin keskinkertaisesti, mutta sitarinvingutuksella ja tablankolinalla väritetty mielikuvituksellisen rikas tausta vie liian huomion ämmän kälätykseltä.

– Markku Halme, Rumba 15/96 –
Keltainen

Alexin ja Veran sanoittama kevätveisu olisi voinut kepeydessään vartoa vielä vaikka Syksyn Sävel-kilpaa. Melodia tarttuu taatusti kuin leikkisä lastenlaulu, sitar sekä urut kuulostavat kivasti 60-luvulta ja tekstiviesti on helteistä tajunnanvirtaa. Mussa Pig vokalisoi vakuuttavasti ja tuotanto on äveriäästi äkättyä yltäkylläisyyttä. Kannatti vääntää hartaasti ja vähän enemmänkin. Huoletonne syssyä päin, Aikakone! Ei teidän genressänne ole toistaiseksi tämän parempiakaan crossover- tyrkkyjä tarjolla.

Suosikki 96, Samin siivut.


Opettelen Salaa

Ihan  mieletöntä elämän viisautta Sanin sulkakynästä. Nyt menee kyllä roolit mun päässä ihan sekaisin. Eikö Veran pitänyt olla se bändin viileä älykköbailaaja? Neljän ruusun Haloo-levyllä on Viisastun salaa -aiheinen tuotos, joka voisi olla inspiraatio tähän läjään. Aikakone on ehkä edellä aikaansa, kun tässä on myös ripaus 80- lukua, jota vasta odotellaan uudelleen trendeihin. Tuote on huolella trimmattu kokonaisuus kaikessa kalpeudessaankin. Ei tartu minun mielitietykseni, mutta sekös ny ketään hetkauttaa. Mahtaneekohan tätä palstaa lukea edes latoja? Sani on joka tapauksessa vekkuli ja Maki hyvä tyyppi. Ei kai Alex tai Verakaan mitään hirviöitä ole. Ja kehtaahan tätä sentään ennemmin esittää kuin vaikkapa taideteoksia ”jaksaa vanhakin tanssia”, ” Sun Suomineitos oon” tai ”Näytönpaikka”. vai?

Suosikki 96, Samin siivut.


Nti Groove

Aikakoneen edellinen single Keltainen kuuluu kuluvan vuoden kotimaiseen parhaimmistoon. Mutta tässä uudessa diskoslaagerissa Nti Groove (BMG) häiritsevät Kikka-saundiset koskettimet ja halpahallimelodia. Tämä bändi pystyy paljon parempaankin.

– Jarmo Juhala, Rumba 20/96 –
Nti Groove Remixes

Niinpä meidän oman Aikakoneen Nti Groove (RCA) on uusissa remix-vaatteissaan tässä seurassa oikeastaan aika hieno hittibiisi. Markus Kaarlosen radiosoittoa varten tehty diskomiksaus on klassinen ja cool, ja Pekka Witikan Bucketheads-henkinen ja lauluton housevatkaus kerrassaan erinomainen.

– Ilkka Mattila, Rumba 24/96 –


Opettelen salaa

Aikakone nostaakin sitten teknon ystävän sfääreihin. Avaran syntsapulssin yllä kaartelee liitäviä melodiakaaria. Opettelen salaa (BMG) on oivallinen lisä Aikakoneen hittinauhaan.

– Bluk, Rumba 1/97 –


Aarresaari

Aikakoneen tuplaplatinalevyltä lohkaistu Aarresaari (BMG) remix-versioineen ei ole lähelläkään sitä tasoa, jota heidän aiemmat singlehittinsä olivat.

– Valtteri Tynkkynen, Rumba 6/97 –


Hiljaisuus – Kaksi versiota –   * * * *

Kuulin tämän jouluisen veisun ensimmäisen version joskus ennen toissa jouluna pienessä kodassa, jonne olimme ajautuneet joidenkin bileiden jälkeen. Siinäpä olikin sitten fiilistä kerrakseen. Maki on melko miekkonen sävelien kuljettajaksi ja Sanin ääni suvereeniudessaan uniikki. En tykännyt yhtään Aikakoneen ensimmäisistä sinkuista. Ne kuulostivat minusta heti kärkeen Etolan tai Anttilan mainoksilta, mutta nyttemmin pahimman muovisoundin ja ajatusten ale-laarista nykäistyjen tekstinsäikeiden muututtua ehkä sitten asteen verran aikavammiksi, olen ihan messissä. Töitä on tehty vielä laakereiden päälläkin ja siitä on näyttöä. Se, mihin Movetronin kolmas platta kaatui ja Aikakoneen ei, lienee pr-ihmisten kykyjen lisäksi sisältö. Se ratkaisee sittenkin?

Suosikki 1998


Glittering lights

Aika julkaisikin uutena singlenään Glittering Lights -biisin euroviisuilu Stayn sijaan. Single alkaa kappaleen originaaliversiolla, jota ei kuitenkaan kuultu Hear Me Now -albumilla, johon sisältyi 70’s Mix. Originaaliversio on hieman koneellisempi ja oikeastaan myös vetävämpi versio, jollaista olisi mieluusti kuullut myös albumilla. Vanhempaa disco-meininkiä hyväksi käyttävä 70’s Mix on myös varsin kelvollista tavaraa. Jani’s Mix jatkaa aikalailla samalla linjalla, eikä mukana ole mitään uutta ja erikoista. Singlen toinen biisi Love Is The Answer edustaa enemmän albumin vaisumpaa tunnelmaa, mutta itse Glittering Lights toimii kyllä ihan hyvin varsinkin radiossa.

7/10
Findance, Antti Niemelä


Stay

Aika esitti Suomen euroviisukarsintojen parhaan biisin, vaikkei päässytkään sillä edustamaan Suomea. Stay on Maki Kolehmaisen säveltämä. Sovitus ja tuotanto on Markus Kaarlosen ja Jani Saastamoisen käsialaa ja se kuuluukin biisissä hyvinä soundeina. Stay ei sisältynyt Aikan Hear Me Now -albumiin, mutta tämä pesee helposti melkein kaikki albumin biisit. Stay on nopea ja enemmän konevetoinen kuin albumin materiaali. Euroviisuissa kuulee usein vain vaisuja biisejä, mutta tässä olisi ollut potkua ja meininkiä vaikka minkälaiseen menestykseen. Stay julkaistaan myöhemmin kaupallisesti, mikäli radiot ottavat promosinglen hyvin vastaan.

7/10
Findance, 2002, Antti Niemelä


Aikakone: Vuoristorata

18. helmikuuta digitaalisesti julkaistu uusi Aikakone -single on Greatest Hits -kokoelman yksi uusista kappaleista.

Iki-ihanan Sanin ääni on aina yhtä tunnistettava ja loistava, joten tälläkin kertaa hänelle irtoaa puhtaat paperit. Itse Vuoristorata -single on järkyttävän hyväntuulinen siinä mielessä, että pystyy kuvittelemaan miten radiokanavat kuluttavat tämän puhki tulevan vuoden (ja vuosien) aikana.

Simppeli kappale, jossa ei varsinaisia koukkuja ole, mutta kertosäkeen rallatus jää päähän soimaan. Sen arvasi, ettei Aikakone enää mitään eurojytkettä tee vuonna 2008, mutta olisi sitä nyt vähän ponnekkaampaa toivonut.

6/10
Findance, 2008, Ari-Pekka Kankaanpää


Tuhat yötä
ielä mainittakoon, että a) Samuli Edelmann on aivan mahtava laulaja ja b) Tuhat yötä (RCA) on aivan mahtava kappale – jos joku ei sitä jo a) tiennyt tai b) arvannut.

– Markku Halme, Rumba 14/95

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s