Avainsana-arkisto: 1996

Markus Kaarlosen haastattelu (1996)

Markus Kaarlonen toimi Aikakoneen tuottajana.


Nyt kun levy on valmis, mitkä ovat ensifiilikset? Minkälaista oli tuottaa Aikakoneen uusinta levyä?

Aikakoneen kanssa saa toteuttaa itseään aika vapaasti. Varsinkin kun uusi levy edustaa niin montaa eri musiikkityyliä. Voi ajatella, että tällä levyllä on paljon erilaisia biisejä, jotka edustaa monia musiikin suuntia ja on hyvä, kun on biisi jokaiseen fiiliksen. Toiset voi ajatella että tämä on vain sekasotku, jossa on vähän kaikkea. Samat tekijät on kuitenkin jokaisessa biisissä ja jokaisessa on se oma yhdistävä tekijänsä.
Mä sain aika vapaasti kokeilla ja heittää omia ideoita mukaan biiseihin. Mä tykkään yhdistää eri musiikin tyylejä ja tuoda mukaan kaikkia ovelia elementtejä. Ettei vain tee ihan niitä perusjuttuja, jotka tulee ekana mieleen.

Mikä on tuottajan osuus Aikakoneen levynteossa?

Toteutan Makin visiota. Hän on biisit säveltänyt ja minä muutan ne visiot lihaksi. Samalla tuon siihen jotain sellaista, mitä Maki ei ole välttämättä ajatellut. Biisithän lähtevät hänen ideoistaan, jotka hän mulle mahdollisimman tarkkaan kuvailee ja minä toteutan ne.
Mun osa on myös huolehtia koneista. Nauhotusvaiheessa mä myös kuuntelen lauluja ja laulajan kanssa sitten yhdessä katsotaan, josko saman pätkän voisi tehdä vielä paremmin. Tekninen neuvonantaja olisi kai ihan hyvä titteli. Tavallaan olen ollut myös mukana kannustamassa ja neuvomassa. Maki on antanut mulle aika paljon vastuuta bändin suhteen. Hän varmaan uskoo, että osaan tämän homman.

Kuuluuko Aikakoneen biisien lopputuloksessa Kaarlosen tassunjälki? Onko tästä tyyppiesimerkkiä?

Semmoista olen kuullut, että sieltä kuuluu kaikuja Dance Nation -ajoilta, näin mulle on levy-yhtiön taholta kerrottu. Tietysti haluaisin ajatella, että niissä on mun omaakin mukana.
Opettelen salaa on varmaankin paras esimerkki, se on varmaan kaikkein eniten mun omin biisi uudelta levyltä. Vaikka mä teen erityylisiä biisejä, niin uskon, että mun biiseissä on mukana joitain sellaisia juttuja, mitkä ei liity perinteisiin musiikin tyylilajeihin. Joku oma juttu, mikä paistaa läpi. Tässä biisissä on jotain sellaista.

Käytännön prosessi biisin valmistuksessa?

Makilla on valmis melodia ja valmiit soinnut, jotka hän on kitaralla tehnyt. Mä puolestani siirrän koko homman koneille. Tässä vaiheessa mä sitten ehdotan esimerkiksi joitain sointumuutoksia. Joskus ne menee läpi ja joskus ei. Aika pitkälle mun ideat on sellaisia, joita Makikin on ajatellut.
Näissä biiseissä, mitkä tehtiin meidän studiossa, niissä ei ole tehty selvää eroa demon ja valmiin biisin välillä. Demovaiheen jälkeen kappaleet lähtivät vaan vähitellen kehittymään lopullista muotoaan kohti.

Onko vaikeata antaa oma demo muille viimeisteltäväksi?

Kieltämättä parissa kappaleessa oli hienoisia vaikeuksia, koska kaikista levyllä olevista biiseistä tehtiin demo meidän studiolla. Poikkeuksena ovat Maapallon tie ja Ihan hiljaa.
Myös Witikan tuottamat biisit Keltainen, Neiti Groove ja Kristallipallo tehtiin ensin demoversioina meidän studiossa. Kyllähän siinä tulee mieleen, että mä olisin itse tehnyt nämä toisella tavalla. Mutta kaikki mukana olleet tuottajat ovat huippuhyviä.

Miksi levyllä on viisi tuottajaa?

Syynä oli osaksi aikapula. Mulla ei ollut sattuneesta syystä enempää aikaa ja yksi tuottaja ei olisi missään tapauksessa ehtinyt tuottaa koko levyä tässä ajassa. Ja kyllähän levylle tulee erilaisia näkemyksiä biiseistä, kun ne tehdään eri paikoissa. Tulee monipuolisempia soundimaailmoja, kun on eri tuottajia mukana.

Miten tiiviisti tunnet integroituneeksi osaksi Aikakonetta?

Tässä tunsi melkein, että olisi bändin yksi jäsen, kun kerran tehtiin näin tiivistä yhteistyötä. Mulle tuli kyllä sellainen fiilis, että olin yksi heistä.

Aikakoneella on oma, tunnistettavissa oleva soundinsa. Osaatko määritellä sitä tarkemmin, ulkopuolisen näkövinkkelistä?

Makilla on biiseissä melko paljon tavaramerkkejä, joita hän käyttää ja joista tykkää. Ei niistä sitten sen tarkemmin. Aika tarkkaan olen oppinut tuntemaan, miltä Aikakone kuulostaa ja mistä jutuista Maki tykkää ja mistä ei. Paha siihen on vastaan väittää, kun kattoo miten Aikakone on menestynyt.
Aikakoneen biiseissä on tietty tyyli. Niissähän on verse ja kertosäe, sillä tavalla aika ne on melko perinteisiä kappaleita. Bändin filosofiahan on, että ne yhdistää perinteistä ja nykyaikaa. Biisithän on tehty kitaralla ja ne toimivat myös hyvin pelkästään kitaran ja laulun kanssa. Aikakoneen biisit ovat sävellyksiä, ja toimivat hyvin sellaisinaan. Ne vaan toteutetaan koneilla ja moderneilla soundeilla. Ne on mainioita popkappaleita.

Lempibiisi Aikakoneen uudelta levyltä?

Maapallon tie. Se on tosi kaunis kappale, erityisen hyvät sanat.

Aikakoneen levyillä on ollut remixejä heti ensi sinkulta lähtien. Itsekin olet tehnyt sinkuille uudelleenmiksauksia. Miksi näin?

Maailmalla remixit ovat arkipäivää. Suomeen ne on vasta tulossa. Tässä suhteessa me ollaan vähän niinkun edelläkävijöitä. Esimerkiksi Neiti Grooven sinkkuun on tulossa aika monta remixiä. Sieltä löytyy dj-käyttöön oma ja radiosoittoon oma versio. Remixaus on lähinnä käytännön sanelema juttu. Musiikkia kuunnellaan ja soitetaan nykyisin niin monissa eri paikoissa, että on hyvä olla versiot eri tilanteisiin. Eri ihmisillä saattaa olla ihan eri näkemys biisistä ja biiseistä löytyy ihan uusia puolia.
Aikakoneen biisejä uudelleenmiksatessa on erittäin jees se, että heidän biiseissään on paljon laulua. Remixiseissähän käytetään lauluja, mutta taustat rakennetaan uudelleen. Varsinkin tässä uudessa levyssä on aivan mahtavia kuorojuttuja. Se on hienoa, että voi leikkiä lauluilla aivan sydämensä kyllyydestä. Niillä voi tehdä aivan uskomattomia juttuja.

Miten työläs prosessi levynteko kaiken kaikkiaan oli ja onko tuottaja tuotokseensa tyytyväinen?

Kiirehän loppuvaiheessa tuli. Studion laitteiden suorituskyky puolestaan venytettiin levyä tehdessä äärimmilleen. Jokainen mikserin kanava on käytetty hyväksi. Levyssä oli duunia, varsinkin niissä lauluissa. Mä haluun, että kaikki on just kohdallaan ja miksattu viimeisen päälle. Jokaikinen pikkuääni, mikä biiseissä on, on jouduttu erikseen ottamaan ja miksaamaan erikseen. Toivottavasti tehty työmäärä kuuluu lopputuloksessa.

Miten syntyi Toiseen maailmaan?

Seuraavaksi tutustutaan siihen, mitä Aikakoneen omilla kotisivuilla aikoinaan sanottiin uudesta albumista. Olkaa hyvä: historiaa vuodelta 1996.

Toiseen maailmaan -albumin taustaa
DSCN5237 – Lauluosuuksissa kuulee selvimmin Aikakoneen kehittymisen. Eka levyllä soi keskimäärin neljä ääntä samanaikaisesti, nyt ääniä on parhaimmillaan 16. Se on kaikista selvin ero. Me ollaan lisätty lauluosuuksia ja stemmoja ihan tarkoituksellisesti, tehty hommat haastavammiksi itsellemme. Toivon kuitenkin, että biisit ei ammu yli. Että ne ei kuulosta yleisölle liian vaikeilta, Maki toivoo.

Tuhdimpi laulusoundi on ollut itse instrumenteille, eli bändin laulajillekin mieluisa muutos. Veran mielestä lisääntynyt vastuu kuuluu uusissa biiseissä.

– Mä tykkään tästä kuorosoundista, joka meillä kolmella on. Se on nykyisin todella hyvä. Varsinkin tällä uudella levyllä kuorot ovat tanakasti esillä. Vaikka ne ovat vähän taustalla, niin kuorot ovat tärkeä elementti.

Levyn suunnittelu aloitettiin melkein heti kun ensimmäinen oli valmis. Erittäin runsas keikkailu pitkitti levyn tekoa, mutta himpun reilun vuoden julkaisuväli täyttää varmaan vannouteimpienkin fanien toiveet. Lopullisen muotonsa Toiseen maailmaan sai syyskuun ja lokakuun alun aikana, jonka bändi pyhitti ainoastaan levynteolle.

– Mä olen kuitenkin tehnyt biisejä koko ajan. Keväällä oltiin jo niin pitkällä, että valmiina oli seitsemän biisidemoa, jotka kaikki päätyivät levylle. Aikoneella iski loppuvaiheen miksauksissa hieman aikapula, mutta itse levy on tuotettu rauhassa, lupaa Maki.

– Toiseen Maailmaan on levynä vieläkin monipuolisempi kuin Tähtikaaren taa. Mukana on edelleenkin niin rakkauslauluja kuin nopeitakin biisejä. Kokonaisuutena uusin levymme on parempi.

 aikakone2

Tuottajat vaihtuivat edellisestä levystä melkein jokaista miestä myöten. Lopulta levylle löytyi yhteensä viisi tuottajaa, joiden panos Aikakoneen kehityneeseen soundiin on olennainen. Biisien soinnutukset ja melodiat ovat syntyneet Makin kynästä, mutta kappaleiden lopullinen soundi on pitkälti tuottajan käsissä. Tämän levyn tekijät edustavat alansa ehdotonta huippua Suomessa.

– Pekka Witikan kanssa teimme neljä biisiä: Keltainen, Ihan hiljaa,Kristallipallo ja Neiti Groove. Yhdellä biisillä, eli Maapallon tiellä tuottajana on Kalle Chydenius. Lopuilla kuudella biisillä ovat pääosissa Markus Kaarlonen sekä Niko Nyman. Tällä levyllä ei ollut yhtä tähtituottajaa ja se osoittautui hyväksi ratkaisuksi.

Yksi ’Toiseen Maailmaan’ -levyn suurista muutoksista ovat kappaleiden sanoitukset. Uuden levyn kaikki tekstit ovat Alexin, Sanin tai Veran käsialaa. Tämä ratkaisu tuo bändin vielä lähemmäksi kuulijoita. Samalla levystä tulee jokaiselle tekijälle huomattavasti henkilökohtaisempi.

-Ensisuudelmassa on varmaan melko paljon Alexin omakohtaisia kokemuksia. Olemme pyrkineet siihen, että biisin laulaja myös mielellään sanoittaa sen. Aina se ei tietysti toimi näin, mutta tällä tavalla saadaan tulkintaan lisää tunnetta, Maki kertoo.

Sanoitusten tuleminen bändin sisältä on vaikuttanut levyn nimeenkin asti. Toiseen maailmaan -biisin sanoittanut Vera on uuden levyn myötä noussut edelliseen levyyn verrattuna näkyvämpään rooliin.

– Mulla on levyllä yksi soololaulu, nimeltä Toiseen Maailmaan. Se, että tuo kappale on nimibiisi, oli ihan sattumaa. Satuin kirjoittamaan sanat ja joku sanoi, että toihan on hyvä levynnimi, Vera kertaa.

– Asia ei ole kuitenkaan niin, että saan vasta nyt ääneni kuuluviin. En olisi välttämättä edes tätä vielä halunnut. Taustalaulamista ei Suomessa vaan oikein yleisesti ymmärretä. Mutta Maki kertoi kevättalvella, että nyt olisi sävellys, joka sopisi mun tyyliin.

– Mä laulan edelliselläkin levyllä paljon ääniä. Jos ne äänet ottaisi pois, niin se olisi aivan erilaisen kuuloinen juttu. Välillä on vaikea selittää joillekin sukulaistädeille, että kyllä se siellä on, hän naurahtaa.

– Se on meillä aivan biisikohtaista, kenen laulettavaksi kappaleet tulevat. Jollekin sopii tietynlaiset kappaleet ja toiselle taas toisenlaiset. Mulla on ollut sellaisia kappaleita, että ne lauletaan korkealta ja kovaa. Ja jos Makilla on ollut sellaisia biisejä, niin ne on tulleet aina mulle. Onhan meillä paljon biisejä, joissa lauletaan hiljaa ja matalallakin, Sani vielä muistuttaa.

 screenshot518

Uutuuttaan kiiltelevästä levystä ehdittiin ensimmäisenä julkaista Keltainen-single, joka oli useilla radioasemilla loppukesän soitetuin kappale. Ja tälle biisille on odotettavissa pidempikin elinkaari, sillä se sopii oivasti kevään odotteluun ”Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu?” sekä kesän muisteluun syksyn sateita pidellessä ”Kun pimenee taas syksyinen iltapäivä, voi kesän muistot lämmittää”.

Uuden levyn kokonaisuuden hengen mukaisesti ’Keltaisen’ intialaissävyinen basaaritunnelma toistuu myös toisaalla levyllä, Maapallon tie -kappaleessa. Toinen singlelohkaisu, Neiti Groove, onkin sitten hyppäys jo aivan toiselle planeetalle sekä Aikakaudelle.

***

Lisäksi Maki mainitsi levynteosta seuraavaa:

– Tällä levyllä on muuten kaksi melko vanhaa sävellystä.Opettelen salaa on tehty vuonna -90 ja Maapallon tie vuonna -93. Melodiat ja soinnut ovat samat, mutta kappaleiden soundit ovat tietysti erilaiset kuin alkuperäisissä biiseissä.

– On olemassa Aikakone-soundi ja Aikakone-biisi, mutta reseptiä en kerro. Se kyllä selviää levyä kuuntelemalla. Nykyisin mun ei tarvitse sitä erikseen miettiä, se soundi tulee valmiina ulos.

Tarkoituksena on myös rikkoa sitä koko ajan itse. Nti Groove esimerkiksi on sellainen irtiotto, jota ei meiltä varmaan odotettu. Se on Discopiisi sanan varsinaisessa merkityksessä. Me haettiin siihen oikein sellasta vanhan ajan tanssimeininkiä. Mutta ei sekään ole kieli poskessa tehty. Mä teen aina vakavasti musiikki, mutta itselleen on myös osattava nauraa, täräyttää Maki vakavalla naamalla.

 

 

13 vuotta Aarresaarella

Näin se aika kuluu.
Taas on vuosi mennyt, ja tänään 3.12. Aarresaari-fanisivusto tulee teini-ikään, eli täyttää 13 vuotta. Vaikka Aikakone on välillä viettänyt hiljaiseloa, ja sivustokin, niin silti on jaksettu ylläpitää sillä ajatuksella, että koska netissä ei ole muuta vastaavaa sivua Aikiksille, niin pitäähän ainakin yksi olla, josta löytyy diskografiaa ja nippelitietoa samasta paikasta.

Välillä on toki tullut hetkiä, kun on tuntunut, ettei sivustolle ole enää tarvetta, mutta 13 vuoteen mahtuu niin paljon, ja tietoa on kerätty sieltä ja täältä (mm. Aikakoneen virallisilta sivuilta, lehtihaastatteluista sekä yhtyeeltä itseltään), ettei sitä hukkaankaan tohdi heittää. Voihan olla, että täällä ollaan vielä vuonna 2025, kun Aikakone tekee 30-vuotisjuhlakiertueen. 😉

Vaikkei vuosi ole vielä lopussa, niin sivuston ylläpidon puolesta jo tässä vaiheessa kiitos kaikille kävijöille, kommentoijille ja tietysti Aikakoneelle mahtavasta kuluneesta vuodesta.

 
Jos sateelle nauran, kaiken saan.

 
Näin teini-iän kynnyksellä on hyvä tarkastella menneitä vuosia, joten tässä muutamia suosikkejani lehtileikearkistoista.

aikakone 001

Olisikohan tämä ensimmäinen fanikuva Aikakoneesta koululaisten kalenterissa v. 95?

aikakone 013
Toiseen maailmaan -albumin aikojen yksi suosikkikuviani.
aikakone 015
Aikakoneen nettisivut olivat aikoinaan uranuurtajia ja saivatkin 90-luvulla paljon tunnustusta laadukkuudestaan.
aikakone 020
Settilista muistaakseni vuodelta 2002.

Aikakoneen haastattelu Koululaisessa (1996)

Ahventa huuleen, huuliveikot ja sierainseijat!!!.
#¤%&!
Jo joutui Armas
auton alle
nousi sieltä ylös
ja lyttäsi auton rusinaksi.
Kuka söi rusinan,
joka söi pullataikinan
ja halkesi.
Missä on kuka?????????????

aikakone-1996-haastattelu-blogi-kotisivut
Aikakone v. 1996


Ystäväni Hulion runo on merkillinen, mutta ei se mitään, niin on merkkilistä aikaa myös tämä syksy. Linnut muuttelevat sinne sun tänne, lapiot laulaa ja samoin tekevät myös ihmiset. Toiset meistä muuttavat jopa ajassa taaksepäin, mutta se lienee jo vähän vaikeampaa.
Näin näpsäkästi ajattelee limaisen iso tohtoi Jusu, ja samoin haastelivat myös Aikakoneen puhetorvet Alex ja Vera.

Melkoinen kone tuo AIKAKONE.
Melkoisella koneella maan maineeseen lennähti kesällä Aikakone. Kahden moottorinsa avulla se höpötti tohtori Jusun suoplaneetalle. Ufoja lenteli Jusun otsalohkon ympärillä haastattelun jälkeen kuin ampiaisia vyötäröllä.

Kastan sinut Aikakoneeksi

Nimen antaminen omalle vauvalle voi olla vaikeampaa kuin käveleminen hiekkaisella jäällä. Aikakone sai kuitenkin nimensä. Se on vissi ja varsa.
– Me kaikki pidetään selkeästä ja melodisesta popista, jolla on päätä ja häntää. Niinku esimerkiksi Beatleseista. Meidän musiikin pohjat on 20-30 vuoden takaa. Tarttuvuus tuodaan sieltä tähän päivään ja sovitetaan tulevaisuuden puolelle. Aikakone reissaa menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa, kutoo verkkosukkaa suustaan Alex.
– Ennen kaikkea se on musiikillinen nimi, tarkentaa tähtäintä viehko-Vera.
– Ja ollaan me myös AIKAKONE!!!!

Hajupommi Aikakoneessa
Koulu voi olla varsin erilainen eri poskilla maapalloa. Sen tietää ainakin Alex, joka aloitti koulunsa Costa Ricassa. Hän jatkoi sitä sitten Ranskassa, palasi yläasteelle kahvipaketti-Costa Ricaan, mistä muutti vihdoin aikakoneella Suomi-mamman lahkeeseen käydäkseen lukion.
– Eniten Suomessa ihmetytti muodin tärkeys. Costa Ricassa kaikki pukeutuivat samanlaisiin koulupukuihin. Ranskassa taas kuri oli selvästi kovin. Opettaja saattoi antaa piiskaa, jos ei ollut kunnolla valmistautunut tunnille. Kiristysruuvin piukennus hihassa auttaa Alexia kakistamaan kaiken ulos kielitelineestä nimeltä suu.
– Kun me oltiin Ranskassa pensselitehtaassa vierailulla, astuin vahingossa hajupommin päälle. Hirveä lemu levisi ilmanvaihtokanavia pitkin koko tehtaaseen. Paikan pomo tuli tietysti huutamaan. Yksi tyttö paljasti minut. Äidillekin lähetettiin asiasta sähke. Hän erotti vain sanat Alex ja pommi ja pelästyi älyttömästi.
– Olin sellainen kuriton ja riehakas tyttö. Todistukset oli kuitenkin opettajien ällistykseksi ihan hyviä. Yläasteella rauhoituin ja Helsingin kuvataidelukiota kävin jo innokkaasti. Siellä kaikki turha jätettiin pois ja oli muutenkin vapaampaa ja mukavampaa.
– Jo kouluaikoina olin innokas kirjoittelija. Muutenkin osallistuin kaikenlaiseen, hymyilee Nummelassa ja Espoossa vartta kasvattanut Vera.

Musiikkia Aikakoneessa

Molemmille morottajille musiikki on aina ollut pienestä pitäen turkutärkeää.
– Olin kaks vuotta naissolistina Vadelmajalat-yhtyeessä. Laulaminen on aina ollut tosi kivaa. Muissakin bändeissä on kierrelty, mutta niiden nimiä en kerro, nauraa vaaleasti neito yli 175 senttiä.
– Kerran olin samalla keikalla Aikakoneen biisien tekijän eli Makin kanssa. Kysyin missäs sen silloisen bändin naislaulaja on. Siitä sitten alkoi yhteistyö, valottaa taskulamppuaan Vera.
– Äitini soitti cembaloa ja isä viulua, joten mä aloitin sellon parissa. Siitä sitten klassisen musiikin kautta rock- ja bluesbändeihin ja kontrabasson varteen. Aikakoneen mukana siirryin taas sujuvasti konemusiikkiin, koska minun mielestä elämä kehittyy koneiden ja teknologian kautta, hymyilee hikiliikunnasta pitävä Alex.

Ufoja Aikakoneen takahuoneessa

Keikkamatkoillaan omalaatuista huumoria viljelevä Aikakone on UFO-hullu. Koko bändi rakastaa tieteis- ja avaruuselokuvia. Lauluun panostava orkesteri on ollut viime ajat tosi kiireinen. Siispä asiaan, ennen kuin taas joku ryöstää nämä viehkot ihmiset tohtorin tuolilta keikoille.

Jusu: Mikä on lempivärisi?
Alex: Oranssi ja sininen.
Vera: Vihreä kaikissa sävyissä.

Jusu: Minne haluaisit matkustaa?
Alex: Kiinaan vähän pidemmäksikin aikaa.
Vera: Pohjois-Espanjaan.

Jusu:Lempi tv-ohjelmasi?
Alex: Salaiset kansiot.
Vera: Kaikki elokuvat, etenkin UFO -elokuvat.

Jusu: Mitä et tekisi mistää hinnasta?
Alex ja Vera: En tappaisi ketään. Ihmisiä ja luontoa pitää kunnioittaa.

Jusu: Mitä haluaisit tehdä joskus?
Alex: Olla isä.
Vera: Haluaisin joskus pitää kädessä kirjaa, jonka olen itse kirjoittanut.

Jusu: Jos Aikakone olisi ruokalaji, niin mikä se olisi?
Alex ja Vera: Se ois varmaan seisova pöytä, joka olis ihan täynnä herkkuja. Siitä jokainen vois sitten napsia kaikkea hyvää oman makunsa mukaan.

Niin päättyi täysi-istunto Aikakoneen Veran ja Alexin kanssa. Mitäpä tässä voi pieni tähtori enää muutakaan kuin porata ja paikata omat hampaat ja poistua torahampaat taskussa takavasemmalle Aikakoneen itseliikuttavaa keikkaa ihailemaan. 

Koululainen 1996